Rainer on pelikaverini. Tutustuin häneen pari vuotta sitten. Tiedän yhtä ja toista hänen elämästään. Osin sellaista, mitä hän on itse kertonut, osin aavistettua ja urkittua.

Tiedän, että Rainer on kasvanut pimeimmällä Pohjanmaalla. Ja hänellä on sydänvika, joka haittasi hänen osallistumistaan urheiluun. Lapsena. Nykyään ongelma on hyvässä hoidossa. Mutta urheilemattomuuden takia, tai muuten, R oli kotiseudullaan aina ulkopuolinen. Hän on myös hyvin fiksu. Ja tiedättehän te, mitä se merkitsee lapselle. Nykyään hän ei käytä varsinaista etunimeään. Käyttää toista nimeään, merkiksi uudesta elämästään. Kun hän oli vasta muuttanut Helsinkiin, hän sanoi olevansa basiliski. Basiliski, ha ha, hauska juttu? Olihan hänellä oikeus sanoa niin. Irrotella vähän. Ehkä siihen kätkeytyi jotain synkkää symboliikkaa?

Rainerin suloinen tyttöystävä ei varmaankaan pidä häntä basiliskina. Luulisin. Rainerilla on melko pitkälle se kiiltokuvaelämä, jota minulla ei.

R opiskelee psykologiksi. "Ketä sinä kuvittelet, että voisit auttaa? Hupsu poika." Psykologien työn pitäisi olla auttamista. Ei se Raineria pelota. Hän auttaa jos pystyy. Jos tietää paljon ihmisistä, voi tulla hyväksi psykologiksi.

Psykiatri saa isompaa palkkaa kuin psykologi. Mutta se ei paina tässä vaa'assa.

Punnus tietää, missä lepää.