Olen tavannut viime aikoina pari ihmistä, jotka ovat käyttäneet hallusinogeeneja. Jos joku sitä epäilee, he ovat selvinneet kokemuksesta ihan kunnossa. Tai enpä tiedä. Omituisia he ovat kaikki, mutta luulen, että heidän huumekokeilunsa ovat, pikemmin kuin mitään muuta, omituisen luonteen ilmenemiä. Jokatapauksessa. Olen yrittänyt vähän kysellä, miten esimerkiksi LSD vaikuttaa.

Olin aina ajatellut, että kovien hallusinogeenien avulla pääsee todellakin "sinne ulos", että kotiteatterin AV-kamojen sijasta voisi ostaa aineita, jos riskit eivät haittaa. Että sieniä syömällä muuttuisi sieneksi. Esimerkiksi Philip K. Dickin kirjoissa on kuvattu hyvin, mitä se voisi villeimmillään olla. Yhdessä näistä opuksista sankari menee teleportin läpi Valaansuun planetalla sijaitsevaan, suljettuun siirtokuntan - arkipäiväinen lähtökohta - ja saa siellä LSD:tä. Kamoissaan sankari kohtaa planeetan alkuperäiset, tai ehkä vieläkin todelliset, asukkaat. Ne ovat jonkinlaisia kosmisia vesihirviöitä, ja liittyvät sateenkaaren eri väreihin, kukin luonteensa mukaan. Ehkä ne ovat eri värejä. Sankari juttelee näiden otusten kanssa täysin luontevasti, kuinkas muuten kuin - latinaksi: Summus amici, amicus sum. Ja otukset ymmärtävät, mitä ihmiset ovat tulleet tekemään heidän tähdelleen. Kertakaikkiaan hieno kohtaus. Menen sivuun varsinaisesta aiheestani, mutta mitäpä siitä. Dick on hyvää ajanvietettä ja suositeltava kirjailija ( http://www.philipkdick.com/works_novels.html ). Hämmästyttävän tuottelias hän on ollut, eikä ole helppo välttyä ajatukselta, että mies ei hionut kaikkea ihan valmiiksi asti. Itse hän on sanonut, että hän on kirjoittanut yhden mestariteoksen, D-aineen eli A Scanner Darklyn. Hyvä se olikin. En sitten tiedä, parasko.

Palataan kamaan. LSD:n pitäisi olla "voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine". Tapasin sitä kokeilleen pojan, ja kyselin, pääsikö hän avaruusmatkalle. Ei kuulemma. Sitten kysyin, näkikö tai kuuliko hän kunnon harhoja, siis ei mitään marjanpoimintaa. Kai sentään tonttuja näkyi, edes ihan pieniä? Ei kuulemma! Musiikki oli tosin kuulostanut melko intensiiviseltä, ja rytmiset kuviot olivat näyttäytyneet ikään kuin väreinä. Pöh. Minä näen musiikin väreinä ja muotoina, kun panen silmät kiinni. Se siitä. Ilmeisesti on pakko uskoa, että avara maailma ei olekaan aivan niin avara, kuin minä pienenä luulin. Olisiko niin, että Dick ja kumppanit ovatkin kokeilleet huumeiden lisäksi luovaa liioittelua?

Happoveikkojen kanssa keskusteltaessa tuli ilmi eräs toinen seikka. Enemmän kuin värikästä viihdettä, trippi olikin ollut itsetutkiskelun paikka. Mieleen oli kuulemma tullut outoja assosiaatioita, ja asiat olivat näyttäytyneet uusissa yhteyksissä keskenään. Etenkin oma elämä ja muistot olivat nousseet tapetille. Tämän minä ymmärrän aika pelottavana. Useinhan varoitellaan, että huumeet saattavat napsauttaa terveen ihmisen rajan yli, mielisairauden puolelle. Olisiko syynä se, että psyykkinen terveys on ollut elämäntapavalinta? Hulluus kielletään ja näytellään pois. Sitten tulevat aineet, ja keskushermosto menee sekaisin, eikä enää olekaan mahdollista näytellä. Valmis paketti.

Nyt kun ajattelen asiaa, eipä paljon hotsita ottaa hallusinogeeneja. Ei vähiten siksi, että minulla on maton alla kaikenlaista, ja sen kaikenlaisen ajattelin visusti pitääkin paikoillaan. Samasta syystä luulisin, että ne ihmiset, jotka eniten haluavat villejä trippejä, tarvitsevat niitä kaikkein vähiten. Ensin olisi ehkä syytä koota oman elämän palaset jonkinlaiseen perusjärjestykseen, tehdä ainakin välirauha itsensä kanssa. Tämä koskee monia tuttaviani.

En tiedä, miten ajauduin näin synkkiin tunnelmiin. Miksei minulle voi tapahtua mitään kivaa ja normaalia? Pohjimmiltani tiedän, että ei ole mitään "miksi". Ei ole mitään syytä tai tarkoitusta, mitään päämääriin pyrkivää mieltä, joka järjestelee elämääni. Sellaiseen jumalaan minä en usko, en ainakaan usein. 

Vinkki: Curix-pastillit. Niistä ei tule mörköjä sängyn alle.

Teema: Suomen leijona. Suomen leijona esiintyy maassamme lyötyjen kolikkojen takana, lätkäjoukkueen nimessä, leijonaviinassa ja tervaleijonassa, joka on huono Curixin korvike. Pohjolan Leijona on sitä vastoin Suomen rastafarien kollektiivi, joka haluaa olla lion in Zion ja lisäksi kovasti paukuissa eli pilvessä. Zion puolestaan merkitsee valitun kansan luvattua maata, mutta eipä suinkaan Valaansuuta, vaan tietenkin Afrikkaa! Amicus sum, summus amici.