Vinkki: Isä Bastardus. Viime postauksen pappijutuista tuli mieleeni Isä Bastardus, suomalainen sarjakuvahahmo. Bastardus on terroristi, joka toimii konservatiivisen "hyvän elämän" puolesta apulaisinaan Leiber ja Stoller, jotka ovat apinoita. B, L ja S vihaavat liian liberaalia nykyaikaa. Erityisesti naispappeja ja avopareja. Roskaako? Taatusti roskaa, mutta melko hauskaa roskaa.

Minä saan paljon tyhmiä ajatuksia. Tässä mielessä en usko olevani mitenkään erikoinen. Kaikki varmasti tietävät tunteen liiankin hyvin. Ja häpeäntunteen, joka sitä seuraa. Sitä melkein ajattelee, että joku toinen olisi voinut nähdä oman pään sisälle, ja lukea ajatuksen. Kaikessa naurettavuudessaan ja pienuudessaan. Vai kasvoiltako ne lukisivat? Häpeäntunne, tunnetusti, vahvistaa muistijäljen hyvin tehokkaasti. Siksi on helppo eläytyä tyhmien ajatusten muistoihin kuin nykyhetkeä eläisi. 

Tekisi mieli ottaa vaatteet pois ja sitoa ne vyön avulla pään ympärille. Sitten hyppy veteen. Ajatus olisi ylittää Töölönlahti uimalla, mieluiten kilpaa jonkun kanssa. "Siis uitteko te tuolla?" Ihmiset kyselevät kuluarvioita, tai mitäpä kyselevätkin. Huvin vuoksi tekisi mieli väsätä ihan omia arvioita. "Oho se oli varmaankin laskuvirhe." Metrin päässä metsänvärinen, kaunis ihminen nauraa helisten. Tekisi mieli kaapata hänet syliin. Ja nauru loppuisi lyhyeen. "Siis mitä sinä ajattelit?"

En ymmärrä buddhalaisuutta juurikaan, mutta olen käsittänyt, että buddhalaiselle tyhmät ajatukset ovat hyvin paha juttu. Arkielämässä selviytymistä edistävät ajatukset ovat ilmeisesti vähemmän pahoja. Tai sitten ei pitäisikään puhua hyvästä ja pahasta. Pitäisi sanoa, että tuulentupien rakentelminen rakentaa tuulentupia. Kristitylle myös ajatukset voivat olla syntiä. Jurbobow ei osannut sanoa, onko pahempi synti rikkoa Jumalan lakia, vai ainoastaan harkita sitä. Pelottavaa. Artturin mielestä ajatuksilla ei pitäisi voida tehdä syntiä, "kun kukas nyt mitään ajatuksilleen voi?" Kuka tosiaan?

Itse olen enempi vähempi sitä mieltä, että vapaan ajattelun antama hyöty on liian suuri hylättäväksi häpeäntunteiden takia. Jos pelkää liikaa tyhmyyttä, lakkaa ajattelemasta. Silloin todellakin mennään ojasta allikkoon. Joku osa aivoissa kuitenkin tekee päätökset. Toimintaa on, ja ajattelematon tulos ei ehkä ole kaikkein tyylikkäin. Muistan esimerkiksi sen, kun olin mukana yhdistystoiminnassa, ja olimme järjestäneet bileet. Minun ja erään Annin piti toimia ovi-ihmisinä. Tuli paikalle joitain tuttuja. He jäivät juttelemaan, ja mikä pahinta, he alkoivat kuiskailla ja hihitellä. Mistä nyt miehet hihittelevät. Se oli aika noloa. Tuttujen mentyä päätin pelastaa tilanteen: "Hei Anni, jos me ei olla sinun seurassa ihan luontevia, se johtuu vaan siitä, että sinä olet voittanut meidän 'ketä panisit' -äänestyksen." Näin!

On tietysti olemassa ajattelua ja ajattelua. Usein, kun "ajatellaan", assosioidaan itseasiassa melko vapaasti. Tyypillisesti on niin, ettei hyvin kurinalaisellekaan ajatukselle anneta ennakkopäämäärää. Päämäärätietoinen ajattelu on näet kokonaan oma lukunsa. Se on kovaa työtä. Ainakin tiedemiehelle ja toimittajalle se on välttämätöntä. "Nyt kertakaikkiaan ratkaiset ongelman x niin varmasti kuin suinkin pystyt." Eikä vähempi riitä. Luulisin, että ihmiset pyrkivät tässä aivan liian vähään. Päämääräajattelu voisi parantaa vaikkapa vuodatusblogin tasoa.

Että pystyisin ajatteluun, joka on sekä päämäärätietoista että täsmällistä, tarvitsen pari asiaa. Ainakin omaa rauhaa ja tärkeän aiheen. Usein en viitsikään vaivautua. Jos vaivaudun, pystyn ajattelemaan keskittyneesti ehkä kolme tuntia. Menen jonkinlaiseen transsiin. Epäolennainen ja arkinen katoavat mielestä. Olen ikäänkuin riistaa ajava koira. Fysiologisesti minulle tapahtuu varmaankin samoja muutoksia kuin juoksulenkillä. Työn jälkeen olen väsynyt. Ja ulkona kuin lumiukko.

Ajattelu on kovaa mutta kivaa. Joku ehkä huomasi, että olin laittanut tänne tuttujen blogien linkkejä. Poistin niistä yhden, Virvan Afrikan. Tulin ajatelleeksi, että kaikki eivät ehkä halua tuntemattomia käpälöimään päiväkirjojaan. Niitähän useimmat blogit ovat. Poistetun linkin omistaja oli kirjoittanut hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Täältä tähän.