Sain äsken palautetta, että tämä blogi pyörii liikaa minun oman napani ympärillä. Se ei tietenkään ole tarkoitus. Mutta kun ajattelee asiaa, monet merkinnät täällä ovat tyyppiä "selkääni kutittaa, olenko tulossa krokotiiliksi?" Silti tarkoitus olisi antaa tilaa joillekin arvokkaille asioille. Joita maailma ei huomaa.

Oman minuuden pohtiminen ja tunteiden märehtiminen ei lopultakaan ole keskeisintä ihmisyyttä. Olen ikäänkuin umpikadulla. Siksi aionkin kirjoittaa kolmesta ihailemastani ihmisestä. Näiden lyhyiden merkintöjen kautta on ehkä mahdollista ymmärtää, mikä näitä ihmisiä liikutti. Mikä motivoi, mitä he pitivät arvokkaana. Miten he suhtautuivat toisten ihmisten ja korkeampien voimien mielivaltaan. Aloitetaan kummisedästäni.

Kummisetäni, se joka on kuollut, oli maamies. Hänellä oli outo kiinnostus Kiinan kulttuuriin. Siihen aikaan! Kulttuurin ja maatalouden lisäksi hän kävi Kiinassa oppimassa kommunisteilta. Luitte oikein. Hän oli maolainen maanviljelijä. Ihmiset eivät yleensä ottaneet vakavasti hänen hyvää tarkoittavia poliittisia puheitaan. Hän itse kuitenkin otti. Teki anakarsti työtä ja oli vakuuttunut, että Kiinan tie on Suomenkin tie. Hän kuoli saappaat jalassa. Hyppäsi autonromustaan pellon reunalle ja sai slaagin. Hautakiveensä hän oli vaatinut tekstin "köyhä talonpoika".

Maon mukaan juuri köyhät talonpojat olisivat vallankumouksen keskeisin voima. Ja yhteiskunta pitäisi rakentaa heidän harteilleen. Ajatuksessa on jotain kaunista. Talonpoika, läheisessä yhteydessä luontoon ja maahan. Talonpoika, joka tuntee vuoden kierron ja taivaan lait. Ehkä sellainen ihminen voisi pyörittää maailmaa paremmin kuin pankinjohtajat?

Mielestäni Maon keskeinen virhe oli siinä, että hän kielsi "ekonomistiset" kannustimet. Siis ettei mistään asiasta saanut palkita rahallisesti. Hyvästä työstäkään, oli se miten tärkeä tahansa vallankumouksen kannalta. Pm. Mao yliarvioi ihmisten kyvyn "nauttia työnsä hedelmistä", tehdä työtä vain kansan ja aatteen puolesta. Niin tuli vastavallankumouksellisia. Paljon enemmän, kuin olisi tarvinnut. Ja heitä vastaan käytettiin voimakeinoja. Maolaiset päätyivät rakentamaan häkin, joka oli konsanaan pahempi, kuin kapitalismi tai kansallinen Kiina. Mielenkiintoista kuitenkin, uskon ettei kummisetäni tarvinnut ekonomistisia kannustimia.