Vastaan ensin Syanidin meemihaasteeseen.

Veren jyskytyksen kuulee. Hengittelen alakeuhkoihin. Minussa ei ole hitustakaan vihaa eikä surua, ainoastaan tyrmistynyttä epätodellisuuden tunnetta. Ei, tämä ei voi olla mahdollista.

Vasta sen kaatumisen jälkeen alkaa nähdä asiat "oikeassa" valossa... jos sittenkään. Löytyyhän maailmasta paljon ihmisiä, jotka eivät vielä tänäkään päivänä tajua miksi on käynyt niinkuin kävi. Mutta anteeksi vain, tässä tilanteessa huumorintajuni eikä käsityskykyni halua venyä siihen.

Kapinoiva maaherra oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä maurilaissyntyinen Ignatus, jota vastaan Probus lähetti hänen sukulaisensa, sotapäällikkö Victorinuksen. (mikä on ihan ymmärrettävää, sillä kyseessä on  fiktiivinen romaani eikä mikään tieteellinen tutkielma) ainakaan ennen sivua 125 (korjaan luettuani eteenpäin, jos ilmenee että olen väärässä).

Lainaukset ovat Syanidilta, Veloenalta, Anadalta ja Taivaansudelta. Arvata sopii, mikä on keneltäkin.

Tapasin kerjäläisen, kun odotin tänään kympin ratikkaa. Hän oli vanha rouva, viinan ja lääkkeiden runtelema. Kaatunut tai hakattu, mustelmilla. Hän alkoi pyytää minulta rahaa. Otin kukkaron ja kouraisin sormella kolikko-osastoa. Annoin hänelle summamutikassa muutaman euron ja miltei juoksin pois. Mutta rouva seurasi minua ja kiitti kerran toisensa jälkeen, ilmeisesti lähimuisti ei toiminut. Hän kailotti suureen ääneen, että olen hyväntekijä. Antoi karamellejäkin. Toivoin, että hän painuisi helvettiin. Mutta sitten minulle tuli kummallinen ajatus. Ymmärsin, että ärtymys oli pitkälti opittu reaktio. Tottumus tuomita väärinkäyttäytyjä, koska muutkin tekevät niin.

Ohikiitävän hetken minä olisin halunnut lopettaa tuomitsemasta. Lakata tekemästä erotuksia minun ja rouvan, menestyjän ja luuserin, välille. Halusin repiä rikki business-vaatteet, heitä lompakon keskelle katua ja huutaa taivasten valtakuntaa maan päälle. Sitten raitiovaunu tuli, minä ymmärsin, ettei sellaista huudeta, ja nousin vaunuun.

Raja-aidoista vielä. Tämä kaikki on tietysti spekulatiivista, siis entä-jos-ei-mitä-nyt.

Olen lukenut, että meidän itsestään selvänä pitämämme yhteiskunta ei ole aina ollut. Kiistanalaisista lähteistä toki. Spekulaatio menee suunnilleen tähän tapaan: Me ajattelemme, että esimerkiksi maanomistus on itsestään selvä asia kehittyneessä yhteiskunnassa. Kuinka se voisi muuten toimia? On kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että jääkauden jälkeen viljeltiin maata ja harjoitettiin kulttuuria ilman juuri mitään yksityisomistusta. Mutta sitten Lähi-Idästä tuli valloittajia, joiden yhteiskunta perustui toisenlaiseen malliin. Lähi-Itä oli kuivunut tai jotain. Ja nämä valopäät olivat keksineet, että "hei, näähän vois vaikka ottaa toisten viljat ja elää sillä".

Valloittajilla oli käytössään parempia aseita, siis metallia. Ja siksi heidän historiansa on voittajan historia. Metallin lisäksi heillä oli tehokkaampi yhteiskuntamalli. Ei parempi. Heidän yhteiskuntansa  perustui näet väkivallan ihannoimiseen. Voitetut taas elivät hyvinkin rauhanomaisissa oloissa. Näin kerrotaan. Ja jotkut menevät niin pitkälle, että puhuvat voittajien patriarkaatista, vastakohtana matriarkaatille. Luulisin, että patriarkaatti ja matriarkaatti ovat filosofisia käsitteitä, ei mitään kirjaimellisesti otettavaa. Ja siinä niiden voima onkin. Patriarkaatista puhumalla voimme kenties ymmmärtää, mitkä ilmiöt saattaisivat kuulua yhteen. Mutta voimme myös kuvitella, minkälainen yhteiskunta olisi saattanut olla, jos kamelinajat olisivat pysyneet synnyinsijoillaan.

Patriarkaatin suoranainen oppikirja on nimittäin vanha testamentti.  VT kuvaa hyvin tarkasti, millainen maailma oli vielä pari sataa vuotta sitten. Tietysti siksi, että se perustui Raamatun julmimpiin opetuksiin. Mutta myös pakanallisella keskiajalla ja rautakaudella. (Idea on, että valloittajat tulivat näille raukoille rannoille jo esihistoriallisena aikana, ja edelleen, että vanha testamentti kuuluu samaan aatehistoriaan esihistorian kanssa.) On myös helppo vertailla vanhaa testamenttia ja esim. Ruotsin ikivanhaa maanlakia, johon meidänkin lainsäädäntömme perustuu. Olen yrittänyt tehdä niin. Ja minusta vaikuttaa, että VT olisi lain älyllinen täydellistymä. Esikuva, jota ei olisi ihan kehdannut kirjoittaa auki.

Joku voisi piipittää: "Hei, mutta Ruotsin maanlaki pohjautuu roomalaiseen oikeuteen!" Ei nyt mennä siihen.

Ei kadoteta punaista lankaa. Olisiko niin, että lait ovat pitkälti syntyneet maanmittaamisen tarpeista, ja myös rajariitojen ratkaisemiseksi? Tämä ei ole ensimmäinen asia, jota minä lähtisin pohtimaan, jos minun pitäisi rakentaa yhteiskuntaa. Mutta patriarkaaliselle ajattelulle se on hyvin tärkeää. Koska tarvitaan järjestelmä, joka estää vallanpitäjiä riitautumasta keskenään puolikkaiden hehtaarien takia. Tiettyyn rajaan saakka. Kun he eivät riitele keskenään, he voivat pitää valtansa. Olla vahvoja, jos muut yrittäisivät ottaa yhtä suuren osan maan tai karjan tuotosta.

Maa, ja etenkin karja, ovat hyvin tärkeitä VT:ssa. "Älä sido puivan härän suuta!" Ja: "Älä sekoita keskenään puhdasta ja epäpuhdasta vasikkaa, ettei rotu kärsi",  ja tähän tapaan. Jos kerran käytännölliset ohjeet on tarkoitettu lisäämään maatalouden ylijäämää, miten mahtaisi olla moraalisten ohjeiden laita? "Noitanaisen älä salli elää." "Varkaalle tee perustemput ja puhko silmät." Jutun juuri onkin siinä, että laki pyrkii maksimoimaan maatalouden ylijäämän ja pitämään sen harvojen, valittujen käsissä. Tarkoitan tietenkin Mooseksen lakia.

Mooseksen yhteiskunnassa vahvat ovat juuri patriarkkoja eli vanhoja, rikkaita miehiä. He eivät varsinaisesti itse pysty käymään sotaa tai riistämään köyhiä. Eivät he voisi tehdä paljonkaan, jos Israelin orjat nousisivat kapinaan. Mutta ei tarvitsekaan. Heillähän on monta poikaa, ja muitakin sukulaisia, jotka ovat eri tavoin riippuvaisia. Pojat esimerkiksi odottavat isän siunausta ja, aikanaan, patriarkan asemaa. (Muilla sukulaisilla lienee syitä heilläkin. On uskontoa, ja asema, joka on kuitenkin etuoikeutettu suhteessa orjiin. Eikä saa vähätellä tälläisen järjestelmän kunniasääntöjä. Olettehan nähneet Tähtien sodan.) Juuri tästä syystä VT on niin tarkka perheasioissa. Ihmisille siellä on äärimmäisen tärkeää, että he saava perillisen. Toki tiedetään, että köyhissä maissa vanhemmat toivovat lapsistaan elättäjää ja hoitajaa. Nykyaikana. Mutta  VT:n juutalaisille on tärkeää saada nimenomaan perijä.

Yhteiskunnan vakauttamiseksi Mooses viritti perimisen käsitteen aivan huippuunsa. Vaikka hänen lakinsa suhtautuu kaupankäyntiin puolueettomasti, nykyaikaisen tehokkaasti, aukoton se ei ole. Jokaisella on nimittäin oma perintöosansa, jota on pohjimmiltaan mahdoton ostaa pois. Jos kauppaa käydään, kaikki kaupat nollataan joka 50. vuosi, kun on "Israelin riemuvuosi". Silloin omaisuus siirretään, aivan, Ismaelin  pojanpojan nimiin! Mitäköhän tähän erityisen pyhään omaisuuteen kuului? Tietty määrä maata, viiniä, suitsukkeita ja poikalapsia? Ehkä ensin luonto kävi niukaksi, ja ihmiset keksivät kahmia itselleen oman lampaan. Sitten lampaista tapeltiin, kunnes omistussuhteet vähitellen vakiintuivat. Sitten ei jaksettu hoitaa lampaita, vaan piti hankkia orjia. Tämä alkaa mennä sekavaksi nyt.

Perusta on kuitenkin se, mitä olen ajatellut melko pitkään. Ihmisiä ja muuta elävää luontoa erotellaan, luokitellaan ja rajataan. Tämä perustuu A:n tarpeeseen pitää B ja C asumassa toisessa lähiössä. Me saatamme uskoa, että on muita syitä. Muka jotain erityisen pyhää. Mutta kaikki tähtää rahan kasaamiseen. Näinhän marxilaiset ovat sanoneet. Mutta minä väitän, vielä tähän hengenvetoon, että kapitalistit eivät keksineet tätä systeemiä. Se keksittiin Lähi-Idässä, ja se on paljon laajempi ja monimuotoisempi asia kuin pelkkä osakkeiden omistaminen ja pankkijärjestelmä. Melko varmasti palaan ensi viikolla näihin teemoihin. Ovat nämä vain aika kiinnostavia.