Vielä vanhatestamentillisesta moraalista. Kostamisen ajatus. "Kolmanteen ja neljänteen polveen minä kostan isien pahat teot", sanoo Herra. Voiko Jumalaa kritikoida?

Tiedän, että tästä aiheesta on kirjoitettu ennenkin, esim. vaikeaselkoinen ja omituinen Hiob bekommt eine Antwort, Job saa vastauksen. Helvetti, minä en ole koskaan väittänytkään olevani ammatiteologi tai filosofi. Pun intended. 

Asiaan. Kosto. Mitä se on? Kun minuun sattuu, satutan toista yhtä pahasti, mielellään pahemmin. Mitään järkisyytä tälle käytökselle ei tietenkään ole. Ellei sitten lähtökohta ole, että alunperin haluankin, että toista koskee. Mitä silloin? Normaalisti en vain voi satuttaa muita. Sovinnaisuuden takia. Kosto on hyvä tekosyy. Ehkä näin.

Oletetaan, että haluamme hyvää. Ellei maailmassa tapahdu häiriötä, rikosta, haluamme omaa ja lähimmäistemme hyvinvointia. Mitä siitä seuraa? Ainakaan kosto ei paranna hyvinvointia. Miksi se pitäisi sitten suorittaa häiriön yhteydessä? Koska laissa sanotaan, että rikollista pitää rangaista. Laissa ja Laissa.

Jos ihmiset haluavat lähtökohtaisesti kostaa asioita toisilleen, on tietysti hyvä, että lainlaatija ymmärtää sen. Muutenhan ihmiset ottaisivat oikeuden omiin käsiinsä. Syntyisi kostoja ja verikostoja. Kierre. Yhteiskunta selviää paljon vähemmillä vaurioilla, kun viranomaiset hoitavat rangaistustoiminnan. Mahdollisesti lainrikkojakin säästyy. Yhteiskunnan legitimiteetti ja vakaus säilyy.

Kyllä minä ymmärään, miksi on vankiloita. En vain haluaisi, että niin pitää olla.

Keksiä vankiloille muuta syytä kuin kosto? Vaikea sanoa. Taipumus vähentää rikollisuutta, tehdä varoittavia esimerkkejä. Voi toimiakin. En osaa sanoa. Tai sitten kateroituminen lisää rikollisuutta. Vielä yksi syy, joka tulee mieleen, on halu auttaa rikoksentekijää. Tällehän me kaikki voimme nauraa. Ei vankila sopeuta ketään, itse on sopeuduttava. Jos tiedätte Suomen vankiloiden oloista, ymmärrätte, etteivät ne ole mitään kylpylöitä. Saati kouluja. Vankilat maksavat yhteiskunnalle. Vangit eivät esimerkiksi tee ilmaistyötä.

Silti on hyvä, että suuret talousrikolliset vanigtaan. Vaikka he vapaalla jalalla maksaisivat enemmän veroja. Varoittavan esimerkin takia.

Peter Fryckman leikki poliisin kanssa kissaa ja hiirtä. Hänet raudoitettiin hänen käytyään ylimieliseksi. Siihen asti hän oli kova kundi. Vankilassa hänet kuulemma hakattiin pahasti. Toinen talousrikollinen, Jorma Uoti, tulee ilmeisesti paremmin juttuun. Hänestä kai tuli jonkin toverikunnan puheenjohtaja. Jos muistan oikein, toverikunnan hallituksessa oli vain moottoripyöräjengiläisiä ja kuinka ollakaan, Uoti. Miten sitten Hodorowski? Venäjän federaatiossa, jossa vankilaolot taas ovat varmasti kovemmat. Hänhän joutui pakkotyöhön Itä-Siperiaan. Lehtihaastattelussa hän sanoi, että kokemus on muuttanut häntä. Positiivisesti. Puhdistanut mielen, mahdollistanut sisäisen rauhan. Olisiko niin?

Sellin ovella ei voi tietää, kumpi on vartija, kumpi vanki. Entä jos vapaus onkin suuri vankila, ja todellinen maailma sisällä vangin kanssa? Käänteisesti. Jos ihminen onkin aina uhri, tai vanki. Joku punk-bändi käytti tunnuslauseenaan Sempre priginiero di qualcosaa! Minä en osaa espanjaa, joten se voi olla väärin kirjoitettu. "Aina jonkun vanki", siinä pitäisi lukea. Ajatusleikki.